Sukututkimuksesta

1. Sukututkimustilanne
   Vanhastaan jo 1500-luvulla Muhosten suku alkoi jakaantua kahteen suurempaan populaatioon, nimittäin Itä-Savon Muhosiin (Vanha Sääminki) ja Keski-Suomen Muhosiin (Vanha Rautalampi). Suurehko Muhos-populaatio syntyi 1500-luvulla nykyisen Keski-Suomen maakunnan pohjoisosaan (Vanha Rautalampi), jossa asutus sai alkunsa savostamuuton seurauksena ja levisi sieltä ns. Savonsormea myöten Suomenselälle, Keski-Pohjanmaalle ja Keski-Skandinavian suomalaismetsiin. Muhosten sukuseura on toistaiseksi tutkinut lähinnä Itä-Savon Muhosia ainakin nimitasolla. Taulukot on julkaistu vuonna 2009 seuran kustantamassa ja Pekka Muhosen toimittamassa kirjassa ”Muhoset, tietoa omasta suvusta”. Em. kirja kattaa myös Keski-Suomen Muhosten varhaista muuttohistoriaa ja Muhos-asutuksen laajenemista pohjoisessa Keski-Suomessa.
2. Itä-Savon Muhosten taustaa ja sukututkimustilanne
   Tietoja Itä-Savon Muhosista on koottu 1500- ja 1600-lukujen asiakirjoista, mutta löytyneet tiedonmurut kaipaavat vielä tarkempaa analysointia ja lisäaineistoa, ennen kuin niistä voi esittää luotettavia sukujohtoja. Tässä kuitenkin joitakin poimintoja asiakirjoissa esiintyneistä Muhosista näiltä vuosisadoilta:
   
   1571: Hopeaveroluettelo. Tämä oli irtaimesta omaisuudesta, talonpojilla kupariesineistä ja karjasta maksettava vero Elfsborgin linnoituksen lunastamiseksi Tanskalta. Paitsi että tämän veron perintäluetteloon on merkitty talonpojat tavallista tarkemmin, käy tästä ensimmäistä kertaa ilmi. heidän omaisuutensa. Muhosia on luettelossa kolme, kaikki Säämingin pitäjässä ja Säämingin neljänneksessä: Antti Muhonen Hiltulan kymmeneksessä sekä Erkki ja Matti Muhonen Karvilan kymmeneksessä. Antti on maksanut veroa vain yhdestä lehmästä. Erkki ja Matti olivat varakkaampia; Erkille on merkitty hevonen, kaksi lehmää ja kolme lammasta sekä kuparia viiden painomarkan arvosta, ilmeisesti kuparikattilan muodossa, joka tuohon aikaan oli talonpojan ainoa arvoesine. Matin kattila oli puolta pienempi, mutta hänelläkin oli hevonen ja kaksi lehmää ja lisäksi kaksi hiehoa, lammas ja vuohi.
   
   1579: Samat miehet on merkitty maakirjassa yhä samoihin kymmenkuntiin. Erkki ja Matti Muhonen asuvat 7 veromarkan anekillaan. Matille on merkitty kaksi jousta (aikuista miestä), mutta Erkille vain yksi. Hiltulan Antti Muhosen anekki on myös seitsemän veromarkan kokoinen.
   
   1596: Säämingin pitäjän Haapalan neljänneksen Varpaisenrannan kymmeneksessä asuu Olli Muhonen 8 veromarkan anekilla. Olli on verokirjan laadinnassa lautamiehenä ja hän on epäilemättä joko sama kuin rusthollariksi ryhtynyt Olli tai ehkä pikemminkin hänen isänsä. Papinveroluettelosta käy ilmi, että saman anekin osallisena oli myös Klemetti Karvinen. Muita vuotuista veroa maksaneita Muhosia ei tästä asiakirjasta löydy.
   
   1600: Vuotuisten verojen luetteloon on merkitty vain kaksi eri Olli Muhosta. Samana vuonna perityn karja- ja kylvöveron luettelo paljastaa Haapalan kymmenyksestä Olli ja Pekka Muhosen sekä Varparannan neljänneksestä Olli ja Niilo Muhosen, kaikilla näillä neljällä melkoinen karja. Vaurain oli Haapalan Olli, jolla oli seitsemän lehmän ja muun karjan lisäksi peräti kolme hevosta (oria tai ruunaa) ja kaksi tammaa. Ristiriita karjavarallisuudessa hopeaveroluetteloon verrattuna näyttää ilmeiseltä; tuskinpa miehet olivat 25-vuotisen Venäjää vastaan käydyn sodan aikana näin paljon vaurastuneet. Muutakaan tietoa asiasta ei ole, joten kirjurin merkintöihin joutuu tyytymään.
   
   1621: Toisten Elfsborgin lunnaiden rästiluettelossa on Haapalan kymmeneksessä Olli ja Matti Muhonen. Ollilla on taaskin kolme hevosta ja kaksi tammaa, Matilla vain yksi tamma. Lisäksi on Iilahden neljännekseen merkitty Antti Muhonen, mahdollisesti myös toinen Antti ja Matti, joiden sukunimet ovat kuitenkin epäselviä.
   
   1629: Pikkukymmenysten luettelossa on Varparannan kymmenekseen merkitty Lauri ja Matti Muhonen sekä ratsumies (ryttare) Olli Ollinpoika Muhonen, lisäksi on Iilahden (Idelax) kymmeneksessä Antti Muhonen. Tästä lähtien oli Muhosten alkukoti siis rusthollina ja ratsumies-Olli on ilmeisestikin aiempien verokirjojen vaurain Muhos-isäntä, jolta riitti hevosia vaikkapa Euroopan valloitukseen.
   
   1644: Henkikirjoissa on Muhosia vain Varparannan kymmeneksessä; Luukas Ollinpoika vaimoineen ja tyttärineen, Olli Matinpoika, jolla vaimo ja poika, ratsutilallinen Olli, jolla oli kaksi veljeä ja samassa huonekunnassa Yrjö Muhonen, jonka sukulaisuussuhde Olliin ei käy ilmi.
   
   1650: Kerimäen pitäjä kylineen on nyt korvannut aiemmat Säämingin neljännes- ja kymmenkunnat. Muhosia on pitäjässä seuraavasti: Muholassa Antti Muhosen vaimo, ratsumies Olli Ollinpoika ja veli sekä molempien vaimot, Yrjö Muhonen ja tytär sekä rakuuna Olli Matinpoika, jolle on merkitty kaksikin vaimoa. Toinen näistä lienee esim. veljen vaimo tai leski. Lisäksi Toroppalassa loismies Risto Matinpoika Muhonen vaimoineen ja Pitkälässä Luukas Muhonen kahden poikansa kanssa.
   
   1656: Kaikissa tämän vuoden verokirjoissa ovat kaikki Muhoset Olli-nimisiä lukuun ottamatta maakirjaa, jossa näkyy aiempia, jo manalle menneitä isäntäsukupolvia. Henkikirjassa on merkitty Päivilään Olli Matinpoika Muhonen vaimoineen, Muholaan Olli Muhonen vaimoineen ja veli Niilo vaimoineen ja samaan kylään Olli Yrjönpoika vaimoineen. Viimeksi mainitulle on vielä merkitty Olli-niminen velikin! Lisäksi on Pitkälän kylässä Luukas Muhonen vaimoineen. Luukas mainitaan nihdiksi eli sotamieheksi ja mahdollisesti hän on jo seuraavaa sukupolvea kuin vuoden 1650 Luukas. Ei tunnu kovin todennäköiseltä, että aikuisten poikien isä olisi vielä kelpuutettu sotapalvelukseen.
   
   1670-luku: Vain yksi Muhosten talo löytyy henkikirjoista, isäntänään Niilo Ollinpoika Muhonen. Talossa on muitakin perheellisiä miehiä, mutta heidän sukulaisuussuhteensa Niiloon ovat ristiriitaiset, mm. 1673 Niilolla sanotaan olevan veljet Matti Yrjönpoika ja Olli Ollinpoika.
   
   1680-luku: Muhosten asutusta ilmaantuu Lötjölän ja Karvilan kyliin ja Muholassakin on taas kaksi tilaa Muhosten hallussa
   
   1690-luku: Vain Muholassa on tällä vuosikymmenellä Muhosia, joitten molemmat tilat selviävät myös nälkävuosista. 1698 ottaa Olli Ollinpoika Muhonen viljelyyn Olli Piikin aution Simanalasta. 1700-luvulla päästään yleensä jo suorittamaan tutkimusta kirkonkirjojen avulla, lukuun ottamatta isonvihan aikaa, jonka kohdalla on aukko lähes kaikissa lähteissä. Valitettavasti Kerimäen kirkonarkisto on 1700-luvun osalta varsin puutteellinen. Näin kertoo sukututkimus­seuran nettisivusto Kerimäen kirkonarkiston kohtaloista:
   
   Ukkonen poltti kirkon 18/7 1764, jolloin vanhin osa arkistoa tuhoutui. Aikai­sempaakin kirkkoa lienee kohdannut jokin onnettomuus. Kappalaispappila paloi 1788. Syntyneitten ja kuolleitten luettelot alkavat 1707, sen sijaan vihittyjen luettelot vasta 1787. Ilmeisesti ovat aikaisemmat hävinneet kirkkoherra And­reas Herkepaeuksen aikana (1755–92), jolloin paljon muitakin kirkonarkiston asiakirjoja katosi.
   
   Ensimmäisestä säilyneestä, vuonna 1747 aloitetusta rippikirjasta on tallella vain osa. Muhosten silloisista asuinpaikoista on talteen jäänyt vain Muholan ja Pesolan kylien osuus. Kahden ensimmäisen rippikirjan sisältö jättää muutenkin toivomisen varaa. Mikäli syntymävuosia on lainkaan merkitty, on ne nähtävästi arvioitu, joten niihin joutuu laskemaan n. 3-5 vuotta joustovaraa. Toinen rippi­kirja näyttää jossakin vaiheessa hajonneen, ja sidotun uudelleen irtolehdistä, koska monesti aukeamien sivut eivät vastaa toisiaan. Lisäksi papeilla on ollut ikävä tapa vetää paksu viiva kuolleen tai poismuuttaneen henkilön nimen päälle. Tämä tapa jatkui pitkälle 1800-luvulle, ja tutkija joutuu vain arvailemaan, mitä viivan alla on mahtanut lukea. Varsin varhain aloitetut kastettujen ja haudattujen luettelot auttavat tutkimusta, mutta läheskään kaikkia toimituksia ei ole muistettu kirjata ja ajoittain luetteloissa on pitempiäkin aukkoja. Kun Muhosten asuttamalla "riitamaalla" ei muitakaan asiakirjoja juuri laadittu, on tutkimusaineisto erittäin vajavaista aina 1700-luvun loppupuolelle asti. Sen sijaan kirkon palon jälkeiset, vuodesta 1788 alkavat seurakunnan asiakirjat ovat jo kohtalaisessa kunnossa ja ajalta jälkeen 1812, jolloin Vanha-Suomi yhdistettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan, ovat myös läänintilit ja tuomiokirjat käytettävissä näiden kolmen pitäjän osalta. Kerimäen, Säämingin ja Rantasalmen kirkonkirjoista on nyt läpikäyty Muhoset noin vuoteen 1880 ja tietoja osin täydennetty muista asiakirjoista saaduilla tiedoilla. Suvun jäsenistä Ritva Muhonen, Kirsti Laita, Seija Haikkala, Osmo Muhonen ja Onni Muhonen ovat antaneet sukutietojaan käytettäväksi julkaisuun. Julkaisussa esitellyt sukuluettelot ovat keskeneräisiä työversioita joten niistä näkyy tämänhetkinen tutkimustilanne. Kuten edellisestä on käynyt ilmi, 1700-luvun alkupuolella liikutaan hämärän rajamailla, joten monet tiedot ovat epävarmoja tai puutteellisia. Esimerkkinä mainitaan vaikkapa, että eräs Olli Muhonen meni n. 1743 Järvenpään Pitkolaan puusniekaksi eli nai isäntävainajan Antti Nousiaisen lesken Susanna Makkosen. Uusperheeseen syntyi vielä tytär Susanna 1744. Tämä Susanna oli Anttolassa Juho Hukkasen vaimona kuollessaan 32-vuotiaana lapsivuoteeseen, joten Muho­sen nimeä ei Olli jatkanut. Liioin ei Ollin syntyperä ole selvinnyt. Rippikirja sanoo hänen syntyneen 1727, joka on varmastikin liian myöhäinen Ollin syntymävuodeksi. Yhtään Olli Muhosta ei löydy kastekirjasta väliltä 1718 - 1725, johon Ollin syntymä on todennäköisesti osunut, eikä edes lähivuosilta ja Järvenpää puuttuu ensimmäisestä säilyneestä rippikirjasta. Toisen rippikirjan alkaessa ei Olli ole enää elossa, joten sukuluetteloon ei häntä ole saatu sijoitettua. Monet muut samantapaiset arvoitukset odottavat ratkaisuaan ja tutkimustyö jatkuu, toivottavasti monen innokkaan tutkijan toimesta. Kerimäen silloiset kylät ja kartta on julkaistu kirjassa ”Muhoset, tietoa omasta suvusta”. (Eeva Häkkinen on mikkeliläinen sukututkija, joka on perehtynyt Muhosten suvun tutkimiseen.)
3. Keski-Suomen Muhosten tutkimustilanne
   Ensimmäinen Muhonen, Paavo nimeltään merkittiin Kivijärven Saukonsalon eräsijan haltijaksi eräluetteloon 1552. Paikka on nyky-Kinnulan Saarenkylä. Paavo Mukoisenpoika Muhonen merkittiin kirjoihin 1553 Viitasaaren Keihärissä ja Jören Muhoin 1564 Viitasaaren Vuosjärvellä. Keihäri ja Vuosjärvi lienevät heikosti tutkittuja alueita. Saukonsalon (Kinnulan) Muhosia ei liene paljoakaan tutkittu. Sen sijaan Paavon Kinnulasta muualle muuttaneita jälkeläisiä (Karstula ja Vahanka) on viime vuosina tukittu.
   
   Vuoden 1550 jälkeen Saarijärven Kalmarin eräsijan sai haltuunsa Savosta muuttanut Niilo Muhonen (maakirjaan 1564). Hänestä sai alkunsa ns. Kalmarin Muhosten sukuhaara. jonka tutkimista on tiettävästi meneillään.
   
   

   Paavo Muhonen 1552 Saukonsalo,
   Paavo Mukoistenpoika Muhonen 1553 Keihäri,
   Jören Muhoin 1564 Vuosjärvi
   Niilo Muhonen 1564 Kalmari

   Em. ensimmäiset uudisasukkaat ovat tulleet seudulle samoihin aikoihin, tunteneet varmasti hyvin toisensa ja olleet ehkäpä lähisukulaisia. Keihärissä ja Vuosjärvellä on asunut Muhosia, mutta yhteyttä näihin ensimmäisiin ei ole löydetty.

   Karstulan Muhosia on tutkittu ja osa (7000 nimeä) on koottu vuonna 2010 valmistuneeseen kirjaan "Karstulan Muhosia, Matti Heikinpojan jälkeläisiä".  Sen ovat laatineet Tarja Honkonen ja Raili Laaksonen. Kunto Muhonen Karstulasta on tutkinut myös Karstulan Muhosia omaa sukuhaaraansa ja julkaissut siitä vuonna 2012 sukukirjan nimellä ”Elias ja Hilma Muhonen”. Aineistoa on soveltuvin osin liitetty Raili Laaksosen vuonna 2013 julkaisemaan uuteen sukukirjaan ”Karstulan Muhosia II, Iisakki Yrjönpoika Muhosen jälkeläisiä”. Nämä Muhoset ovat lähtöisin Vahangan Muholasta. Sekä Karstulan että Vahangan Muhoset ovat samaa juurta, joka johtaa Kivijärven Saukonsaloon. Em. kirjoissa on mainittu yhteensä noin 20000 nimeä.
   
   Keski-Suomen Muhosista Viitasaaren Jurvansalon ja Niinilahden Muhosia on tutkittu sukututkija Jaakko Hirvosen toimesta 1980-luvulla. Tulokset on julkaistu kirjassa "Viitasaaren Monthan-Storckovius-Moisio sukukirja". Se on ainakin Jyväskylän kaupunginkirjastossa. Tämä haara alkaa noin 1680 syntyneestä Yrjö Muhosesta ja Viitasaaren Jurvansalon Muholasta. Mistä Yrjö sinne tuli on yhä arvoitus? Tuota Kivijärven Saukonsaloa on arveltu lähtöpaikaksi, muttei todistettu. Perimätiedon mukaan Yrjön sukuhaara johtaa Saukonsaloon, mutta se voi olla myös Keihäri tai Vuosjärvi. Myös sukutukija Anne Rantalan laatima sukuselvitys Esiäitinsä Anna Kahelinin suvusta antaa tietoja laajasti myös Viitasaaren Jurvansalon ja Niinilahden Muhosten sukuhaarasta.
4. Muu Suomi
   Muuta Suomea ei ole laajalti tutkittu. Yksittäisiä tutkimuksia on kerätty sieltä täältä sukuseuran arkistoon. Em. tutkimukset kattavat vain osan viitealueidensa Muhosista. Koko maan Muhosten tutkimustilannetta emme toistaiseksi tunne. Sukunimikarttojen mukaan Muhosia asuu koko maassa, mutta erityisesti Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Pohjanmaa, luovutettu Karjala, Venäjän Karjala ja Inkerinmaa ovat alueita, joille tutkimusta ei ole paljoakaan ulotettu, vaikka lähdetietojen mukaan heitä alueilla on asunut ja asuu yhä. Ulkomaille muuttaneista on meillä vähän tietoja. Emme myöskään vielä tiedä, missä kaikkialla Muhostutkijoita on ja mitä he ovat saaneet aikaan. Muhostutkijat ja -tutkimukset tulee saada tietoon. Tämä on hankkeen alkuvaiheen tärkein tavoite.